Kososen katsaus Tulevien polvien urheiluhistorioitsijat tulevat muistamaan Vostokin Dynamon kauden 2000-2001 kautena, joka jäi kausien 1999-2000 ja 2001-2002 väliin. Mennyt kausi oli seuralle raskas, mutta silti täynnä vastoinkäymisiä.
Edelliskausien sankarjoukkue, tuo kylmäpäisten nuorten atleettien muodostama rasvattu koneisto, oli pirstaloitunut kauden alkaessa palloilemaan ympäri palloilevaa maailmaa.
Sellaisten epelimiesten ja varsinaisten veijareiden kuin Janne “Vähä-Rauman Lorenzo Lamas” Toivosen tahi Marko “Folke Pudasjärvi” Taivalkosken jättämän peräaukon täyttäminen ei ollut helppo tehtävä. Taivalkoski siirtyi lätäkön taakse mahakkaimpiin kaukaloihin ja Toivosen tie vei Hollantiin vetämään huumeita ja paneskelemaan hillittömästi.
Ennen kaikkea herrojen poissaolo näkyi kentällä puolustuksessa, hyökkäyksessä, maalivahtipelissä sekä pukukopissa ja sen ulkopuolella. Hetkittäin tuli ikävä jopa sellaisia maailmanluokan tunareita kuin Antti “päden korealla *****lla” Niemelä sekä Nitti “ulkosyrjä” Knutsen.
Alkukauden otteet yliopiston miesten harrastesählysarjassa eivät mairittelevia olleet. Silti minkäänlaista paniikkia ei joukkueen sisällä esiintynyt, sillä jo edelliskausilla oli huomattu, että pitkäjännitteinen permanentin rakentaminen tuottaisi ennemmin tahi myöhemmin tulosta. Oikeastaan vasta kauden avausottelun toisella puoliajalla manageriporras tajusi tilanteen vakavuuden ja ryhtyi sen vaatimiin toimiin.
Julkaisen tässä näin postuumisti vain valikoituja otteita tuolloin pelinrakentaja Taivalkoskelle Jenkkien Lahteen eli Chicagoon lähettämästäni kirjeestä. Painomusteen heikko laatu johtuu yhä silmiini kihoavista kyyneleistä, kun tuota aikaa muistelen.
“…surkea matsi…missä oli viisikkopeli?…pohjanoteeraus…ei yhtään hyvää tulokasta…yritä nyt niillekin jotain sanoa…yritti vaan rystyltä…sekin läski…dumarikin ihan hannusta…tulisit jo takaisin.
Terveisin
Manageri
ps. Muistat kai kun viimeksi kerroin siitä ihottumastani. No, voit olla huoleti, testien tulokset olivat negatiivisia. Se on kai vain sellaista normaalia pakaroiden hilseilyä.”
Taivalkoski ei pystynyt kieltäytymään tarjotusta, monivuotisesta sopimuksesta ja palasi kotikentille Dynamoa vahvistamaan juuri sopivasti sarjakauden jo päätyttyä.
Vaan eipä olisi melaveikko avausviisikkoon edes mahtunut. Pikkuhiljaa kauden edetessä Dynamon uudet hankinnat alkoivat näyttää kynsiään. Alati turpaansa kentällä aukovan Timo Pukkilan ongelmana oli niiden lohkeilu, kun taas janeckymainen syöttökone Henri Hallman sortui iltaisin teeveetä katsellessaan niiden pureskeluun. Tosipelien alkaessa kumpainenkin oli kuitenkin huippuformussa.
Erikseen kannattaa nimeltä mainita myös Janne Laakkosen esityksistä. Siviilissä usein aggressiivisena torppaajana tunnettu vasen pakki muuttui parketilla väkivaltaiseksi taklaajaksi. Loppukaudesta Laakkonenkin vertyi mainioihin otteisiin, kun tajusi pysytellä poissa Atalpasta.
Säännöllisesti torstaitreeneissä käyvien naisten määrää onnistuttiin menneellä kaudella kasvattamaan peräti 200 prosentilla. Valtaosa tuosta tuoreesta ja aina yhtä innokkaasta pelaaja-aineksesta sopeutui Dynamon karvaussysteemiin hyvin, pelasi rightin puolelta ja totteli joko nimeä Virpi tai Emma.
Kausi 2000-2001 tullaan muistamaan – paitsi miesten harrastesarjan kolmostilasta niinkin paskalla jengillä – myös legendaarisen rystyjyystäjä Panu Tuunalan todennäköisesti viimeisenä kautena Dynamon leivissä. Tuunalan peliesityksiä tuskin jää kaipaamaan kukaan, enemmänkin ikävää herättää se, kuka nyt treeneissä hokee noita maukkaita murresanoja kuten “vihanen” ja “jankki”.
Kaiken kaikkiaan kausi meni sopivasti vituilleen. Tästä on hyvä jatkaa.
Manageriporsas Kosonen