Vostokin fuksit 2010

[Oskari]

SIELTÄ NE TULI:

Tampereen yliopiston päävalinta
Tiedotusoppi

Gustafsson, Mikko Antero
Hallamaa, Laura Maija
Halonen, Ville August
Harju, Essi Maria Helinä
Heinonen, Sanna Kristiina
Hiltunen, Hanna-Mari Anneli
Hiltunen, Ilmari Risto Antero
Huuhtanen, Niina Annika
Hyvönen, Laura Hannele
Iivari, Suvi Anneli
Katko, Rebekka Ilona
Kinnunen, Eevi Marja Johanna
Kolu, Eeva Kirsikka
Kosonen, Susanna Sofia
Kytöjoki, Viena Elina
Laukkanen, Kati Anu Alina
Lohi, Nita Krista Anetta
Mikkola, Ella Katriina
Murtomäki, Malla Marianne
Mäkipere, Tuovi Helmi Julia
Määttänen, Juuso Santeri
Ohtamaa, Minna Johanna
Paajanen, Olli-Pekka
Pasanen, Anni Eveliina
Pasanen, Anniina Aino Maria
Pellinen, Tapio Aatos
Saarinen, Jussi Markus
Salminen, Heidi Ilona
Savelius, Viivi Mila Maria
Simpanen, Sanna-Maria Valentina
Sipinen, Hanna Karoliina
Sipola, Vilma Roosa Emilia
Soverila, Minni Lii Onneli
Suhonen, Helmiina Esteri
Tikka, Iida
Toikkanen, Ilkka Petteri
Uotila, Millamari Helena
Vilonen, Saara Maarit
Virtanen, Elise Anniina

966 hakijaa, joista 39 hyväksytty

Tampereen yliopiston päävalinta
Tiedotusoppi, kuvajournalismin linja

Karlsson, Nina Sofia
Klemola, Moona Matleena
Koskinen, Minea
Lahtinen, Elias Antti Matias
Lehtonen, Jenna Karoliina
Räsänen, Jonne Mikael

236 hakijaa, joista 6 hyväksytty

Kuka tuntee ja kuinka monta?

Henkköht tahdon onnitella (hohoo, en sortunut urpilaisretoriikkaan) ilmarihiltusta, jonka kanssa on eri kiva päästä samaan kouluun varsin monen vuoden tauon jälkeen, sekä ninakarlssonia, jonka valmennuspäivässä kuultu vuodatus viime vuoden hakuyrityksestä oli jokseenkin riipaiseva.

Ja jos ja kun joku fuksipuksi sattuu lukemaan tätä, niin esittäytykäätten ihmeessä ja kertokaa vähintään: kuka, miten, milloin, kuinka monta, mistä ja tärkein, eli miksi?

Mallia voi katsoa aiempien vuosien ketjuista, joita en tähän näillä liksoilla linkitä. Kyse on kuitenkin etupäässä siitä, kuka pystyy pukemaan samanlaisuutensa mielenkiintoisimmaksi ja erilaisimmaksi tekstiksi. Väärät valinnat esittäytymisviesteissä saattavat johtaa ikuisiin stigmoihin, mutta oikeat puolestaan voivat mahdollistaa paikan aurinkoisessa paikassa, jossa ei tosin ole läheskään 30 astetta lämmintä, koska moinen lämpötila on ihan liian kuuma.

Lievästi kärjistäen koko tulevaisuutenne riippuu siis esittelyviestistänne. Beware.

Mutta jottei menisi aivan uhkailuksi (tuutorit hoitanevat sen lämminhenkisemmän tervetulioinnin), niin roppakaupalla onnea vaan kaikille asianosaisille. Olette varmasti ihan hyviä ja tutustumisen arvoisia ihmisiä ihan jokainen!

[nina]

Oskarin avausviesti lienee aiheuttanut ujouden puuskan tulevissa journalisteissa. Kun viestin lukukertoja oli kuitenkin jo satakaksikymmentäseitsemän päätin rohkaista mieleni ja esittäytyä.

Olen Nina, nyttemmin tamperelaistunut turkulainen, joka vältti katkeroitumisen ja pääsi toisella hakukerralla kuvajournalismin linjalle. Viime vuonna roikuin ensimmäisellä varasijalla, mikä johti yhden kuvajournalistipolon epätoivoiseen käännytysyritykseen..

Viisitoista vuotta sitten urasuunnitelmani olivat selvät: kotiäiti tai gladiaattori.
Molempi parempi. Lukion jälkeen harhailin huvipuistoalalla Tukholmassa ja tein tontun sijaisuuksia aina johonkin väliin. Sittemmin Kuneliuksen selättäminen kristallisoi tulevaisuudenhaaveeni. Tein kaksi kevättä töitä ja saavutin haluamani. Suuri kiitos kuuluu Vostokin antoisalle valmennuspäivälle –johon osallistuin innostuksessani kahteen kertaan. Ja kiitos tietysti Linnan keltaisille nojatuoleille!

Opiskelujen ohessa taiteilen suklaafondantteja ja joogaan. Tunnustaudun myös frisbeegolfnoviisiksi. Journalistisessa mielessä terävöidyn Kuukausiliitteen ja Ruben Stillerin parissa.

Toivottavasti tämä päänavaus johtaa aurinkoiseen paikkaa, jossa on vähintään 30 astetta lämmintä.

[hetaH]

Tuolla päänavauksella pääsee varmasti paikkaan, jossa on yli 30 astetta lämmintä. Esimerkiksi fuksisaunaan!

Upeaa, että vuoden fuksikeskustelu on avattu. Koska liksani ovat varmasti paremmat kuin Oskarilla, linkitän suureksi iloksi ja opiksi teille viime vuosien kuumat fuksikeskutelut.

Fuksit 2009 ylsivät vuodatuksellaan kuuten sivuun http://vostok.fi/foorumi/viewtopic.php?f=1&t=454, kun taas vuoden 2008 upeat fuksit tarinoivat tyylikkäästi kolmen sivun verran http://vostok.fi/foorumi/viewtopic.php?f=1&t=383.

Haluan vielä onnitella omasta puolestani jokaista seulan selättänyttä. Tosin omilla ansioillani tuskin oli mitään tekemistä urotöidenne onnistumisessa.

Foorumilla muuten kannattaa avata päänsä. Sen avulla saattaa löytää itsensä Doriksen tanssilattialta vostokkien kera jo ennen lukuvuoden alkua.

[Jenna]

Ninan esittelyä ei sovi jättää tänne yksinään kummittelemaan.

Nyt puhuu Jenna. Synnyin Helsingissä, mutta vuonna 2009 muutin Tampereelle jäädäkseni. Veri veti länteen.
Minut on kasvatettu niin kieroon, että tapparalaisille puhumisesta seuraa huono omatunto. Tulette ehkä huomaamaan, että 23-vuotias ei ole liian nuori kuuntelemaan Popedaa.

Välivuosia kuluttelin esimerkiksi myymällä herkkuja Suomen kermalle, Stockmann-korttia kysellen. Tämän kesän olen mittaillut 9XL:n kokoisten miesten vyötäröitä Pohjoismaiden suurimmassa miestenvaateketjussa. Jostain syystä lopetan sen uran lyhyeen. Piipahdin myös kansanopistossa, jossa eräs pahamaineinen ex-lehtikuvaaja opetti, kuinka kameraa kuuluu pidellä. Vuoteen sisältyi harjoittelu, jota pääsin suorittamaan Aamulehteen. Onnistuin venyttämään periodin koko kesän pituiseksi. Päivääkään en ole katunut, sillä viime kesä oli fantastinen. En tosin vieläkään ymmärrä, miten selvisin mäkilähdöistä hengissä.

2010 tuntui luvulta, jonka tällainen vasenkätinen numeroita vihaava pystyi hahmottamaan. Päätin, että perkele - tänä vuonna pääsen kaikkiin kouluihin minne haen. Tuntui uskomattomalta saada paksuja kirjeitä kotiin niin ammattikorkeista kuin yliopistoilta. Myönnetään, että pienet onnen kyyneleet tirautin tästä kuvajournalismin jatkopestistä.

Varoitan vielä, että omistan liikaa tietoa koirista ja kirpputoreista. Ja jos haluaa rehellisen vastauksen, niin sen saa aina Jennalta.

Nähdään syksyllä!

[SannaH]

Kaipa minäkin tästä uskaltaudun esittäytymään..
Olen siis Sanna, se kiharatukkainen joka puhuu ja nauraa paljon. 19-vuotisen elämäni olen viettänyt Porin lähistöllä, Luvian kunnassa, ja Tampere onkin pieni hyppy tuntemattomaan. Lähes tuntematon kaupunki (siis muualta kuin Hämeenkadun ympäristöstä), Poriin jääneet kaverit ja muu hieman pelottavat tätä toimittajan alkua, joten olen todennäköisesti se kaikkein eksyneimmän näköinen tyyppi kun nähdään luennolla... mutta ainakin saa tulla juttelemaan ja piristämään mun päivää!

Koin heinäkuussa yhden elämäni oudoimmista hetkistä purjeveneessä lähellä Houtskärin rannikkoa, kun kännykän netistä näin nimeni hyväksyttyjen listalla.
Paikka tiedotusopin laitoksella on ollu monivuotinen unelma, jonka toteutumiseen en jaksanut uskoa (jopa niin kovin, että vakavasti harkitsin ajautumista psykologin tai äidinkielenopettajan suuntaan). Ensimmäisellä hakukerralla suoraan kirjotusten jälkeen sisään tuntuu vieläkin vähän uskomattomalta, mutta odotan valtavasti jo opintojen alkua (erityisesti pientä betonikomeroani Hervannan solussa).

Tällä hetkellä työskentelen Porissa pienen paikallislehden kesätoimittajana, josssa sattumoisin mr Kunelius on elämänsä jossakin vaiheessa toiminut samassa pestissä (?!), ja verrattuna viime kesäiseen puhelinmyyntiin voin sanoa olevani taivaassa!
Musiikki ja teatteri ovat lähes aina olleet osana arkeani, ja lisäksi nautin kauniista pienistä ja suurista asioista.

Tavataan syksyllä!

[Hanski]

Moi!
Täytyy heti alkuun mainita, että Sipinen Hanna Karoliina näytti kyllä maailman kauneimmalta nimeltä, kun sen hyväksyttyjen listalta bongasin.
Olen espoolainen tämän vuoden ylioppilas, joten kevät hurahti kirjoituksiin ja pääsykokeisiin päntätessä. Vostokin valmennuspäivässäkin vierailin. Kiitos sieltä saatujen lukuvinkkien, perhe löysi aina kotiin tullessaan Hesarin täynnä mitä ihmeellisimpiä reunamerkintöjä.

Vapaa-ajalla on tullut juostua tennispallon perässä pari kertaa viikossa. Jos joku muukin myöntää olevansa innokas harrastaja, niin täältä saa pelikaverin. Tarvitseeko Dynamot muuten riveihinsä uusia sähläreitä, joilla riittää intoa muttei välttämättä taitoa?

Pienenä musta piti tulla luontotutkija ja -kuvaaja Avaraan luontoon. Lisäksi altistuin yliannostukselle Viisikko-kirjoja, joten pitkäaikainen haave on ollut lähteä reilaamaan/liftaamaan Eurooppaan. Tähän mennessä kukaan kaveriporukasta ei ole tosin ilmoittautunut vapaaehtoiseksi mukaanlähtijäksi. Elättelen toivoa, että yliopistolla vastaan tallustelisi reppuliseuraa.

Sanna, missä päin Hervantaa betonikomerosi on? Mä sain solun Mikontalosta. Näyttää aika hurjalta rakennukselta…

[SannaH]

Hei mahtavaa!
Sain just sitten naapurin! Elikkä samassa talossahan se, C-rapussa 8.kerros . Kävin tässä yks päivä vakoilemassa siellä rappukäytävässä, mut avain on vielä hakematta, vähän pelottaa mitä oven takaa paljastuu..
ps. munkin lapsuus on täyttynyt viisikoista!

[Hanski]

C-rappu, 12. krs
ja avain hakematta mullakin.

[SannaH]

Noni!
Hei mua muuten kiinnostais tietää oonko ainoo tiedotusopin fuksi, joka ei voi osallistuu sille tietotekniikan kurssille elokuussa?
(työt siis jatkuu vielä sillon :/ )

[Hanski]

Mä tuskin voin osallistua elokuun kurssille. Perinteiseen tapaan kaikki tulee suoritettua viime tipassa, näin myös autokoulu... Vähän kyllä mietityttää, koska en valitettavasti ole mikään tekniikan ihmelapsi.

[Heima]

Nam, fukseja! Tai siis jee, fukseja!

Mutta niin, suurimmat onnittelut sisäänpääsystä ja myös foorumin löytämisestä, täällähän me kaikki hengailemme yhtenään, kuten viestimääristäkin näkyy. Jos vanhemmat vostokit pelottavat, ei tarvitse hätääntyä, me tuutorit suojelemme teitä kaikelta. Itsehän olen iso ja pelottava mies, jonka selän taa voi mennä esim. Oskaria piiloon jos alkaa pelottaa.

Tämän keskustelun lisäksi tulevia kanssaopiskelijoita voi stalkkailla Facebook-ryhmässä ( http://www.facebook.com/group.php?gid=100466440009439 ), jossa kerrotaan aikanaan tarkemmin syksyn tapahtumista. Vostokilta tulee myös postia elokuun aikana.

Kun olette osanneet rekisteröityä tälle foorumille, tulette todennäköisesti pärjäämään opinnoissanne loistavasti myös ilman tietotekniikan peruskurssia siihen asti, kunnes haluaisitte saada kandin paperit pihalle. Kiehtovat ja opettavaiset harjoitukset mm. sähköpostin, Wordin ja Excelin käytöstä odottelevat siellä kyllä toiseen tai kolmanteenkin vuoteen asti.

[Helmiina]

Moi!

Täällä huutelee Helmiina, joka on pikkuhiljaa tamperelaistunut jyväskyläläinen. Vieläkin tosin kieltäydyn sanomasta moro.

Tänä keväänä napsahti uudella tavalla päässä: vastavalmistuneena tradenomina olin päässyt kauppakorkeaan maisteriopintoihin. Kuitenkin samaan aikaan salaa olin päättänyt hakea tiedotusoppiin, sillä futuurit, markkinasuhdanteet ja annuiteettilainat saivat minussa aivan vääränlaisia väristyksiä aikaan. Ja hups! Pääsin! Pitkästä aikaa tuntuu silleen oikealta.

Syksyllä nähdään!

[Lauren]

Moi!

Olen Laura Hallamaa, kotoisin Hämeen suurimmasta sydämestä, Ryttylästä. Takana on vuoden mittainen rupeama Lahden kansanopistossa. Vuosi antoi sen verran itseluottamusta, että kehtasin hakeutua media-alalle töihin. Toisella yrittämällä pääsinkin sitten opiskelemaan tiedotusoppia. Sen kummemmin en jaksa saavutuksiani luetella, ne kun kaikki tuntuvat vähäpätöisiltä yliopistoon, ja erityisesti Vostokin riveihin pääsemisen rinnalla. Olen ollut yhtä innoissani viimeksi silloin, kun sain uimakoulussa merenneitomerkin.

Tykkään teestä, nukkumisesta, eläimistä, kirjoista... Ja rakastan teatteria. Musta saa muutaman tuopin jälkeen oivan väittelykaverin, aiheesta kuin aiheesta. Ja joraaminen kuuluu myös aktiviteetteihin, eli haluan ehdottomasti olla siellä Glorian tanssilattialla teidän kanssa!

Opiskeluaikana aioin ainakin opetella syömään puuroa.

[suvii]

Hei hoi! Tervehdys minultakin.

Olen Suvi, kotoisin Rovaniemeltä. Tampere on kolmen vuoden aikana käynyt tutuksi vaan ei tylsäksi. Olen opiskellut kirjallisuutta ja muita humanistisia aineita varsin hajanaisen, melkein valmiin kandintutkinnon verran. Koska kuitenkin uumoilen, ettei sivistävä tutkintoni tule merkittävästi kartuttamaan työeläkettäni, päätin hakea opiskelemaan tiedotusoppia – käytännön hyveitä ja parempaa vanhuutta silmällä pitäen.

Vapaa-aika kuluu tanssien, ulkoillen ja puuhastellen kuin myös kultturellien ja vähemmän kultturellien rientojen parissa. Makoisan kesäloman jälkeen syksyn do it! –listalla on ainakin kumppareiden osto, joogan aloittaminen ja vaihtopaikan hankkiminen Alaskasta. Kaikkea kivaa.

Tapaamisiin!

[Valmis]

Olen Vilma, vuosi sitten manselaistunut hyvinkääläinen. Elämäni kirkastui kertaheitolla, kun heinäkuun helteisenä perjantaina sain tietää, että mä tein sen. Korkkasin samppanjan ja pikkuisen itkeä tihrustin.

Sisäinen toimittajaminäni osoitti heräämisen merkkejä abivuonna, kun kuulin, että toimittajan tulee olla utelias. Helppo nakki, ajattelin. Keväällä vaivuin kuitenkin syvähorrokseen, joten tyydyin mieluusti kokeilemaan matikkaa. Vuoden mittaan tiedotusopin peruskurssit sekä inho numeroita kohtaan avasivat silmäni uudelleen: nyt tiedotusoppi on mun juttu.

Osakiitos pääsykoeavuista kuuluu valmennuspäivälle – motivaatio kohosi kivasti. Toiset kiitokset osoitan lukupartnerilleni Saveliuksen Viiville, jonka kanssa tuherrettiin niin maan perkeleesti Hesareita ja Aamulehtiä.

Nyt vietän kesää kotikulmilla lihatiskin takana, joten multa irtoaa tarvittaessa pihvivinkki jos toinenkin. Pyöräilen, tartun silloin tällöin oboeen ja toljotan Jack Bauerin seikkailuja. Syyskuuta en meinaa millään jaksaa odottaa.