HUOM! Netti-Gonzoa ei päivitetä. Tiedustele paperiversiota päätoimittajilta.

Numero 4/2007 JUTUT:  Kuka taluttaa ja ketä  Rasva, suola ja vodka – venäläisen ruokakulttuurin kolminaisuus  Ryssä mun pallini söi – tarina Vostokin Dynamosta euro-kentällä  Opiskelijat puhuvat  ARKISTO:  2/2007  4/2006  3/2006  2/2005  1/2005  4/2004  3/2004  4/2003  3/2003  2/2003  1/2003  4/2002  3/2002  2/2002  1/2002  4/2001  1/2000  3/1999  4/1998  3/1998  3/1996  2/1996  1/1996  3/1995	Kuka taluttaa ja ketä Teksti: Teemu Hallamaa Venäläinen liikennekäyttäytyminen eroaa Suomen vastaavasta kuin kansanedustaja Tanja Karpela miehistään. Pietarissa 4,7 miljoonaa kaupunkilaista välittää liikennevaloista yhtä paljon kuin Putin sananvapaudessa. Keltainen valo kehottaa autoilijoita kiihdyttämään ja jalankulkijoille taas valot tarjoavat enemmänkin ehdotuksia kuin käskyjä. Autot suhaavat kaupunkialueella maantienopeuksilla ja ehkä tästä syystä joka kuukausi Nevasta ongitaan ainakin yksi auto ylös. Mutta turvavyötä ei kuitenkaan sovi laittaa, kun istuu Ladan penkille. Se on epäluottamuslause kuljettajan taitoja kohtaan. Lisäksi teiden ylittäminen sieltä täältä on yleisempää kuin vaikkapa Tampereella. Ehkä suojatiet eivät nauti samanlaista arvostusta kuin Suomessa. Eihän tiehen piirretyt valkoiset viivat oikeasti voi suojella miltään. Se on illuusio, johon vain hitaat ja hieman hölmöt suomalaiset uskovat. Mummo Pelottavimman liikennekokemuksen Pietarin kuoleman kaduilla tarjosi mummo, joka oli matkalla oopperaan. Kulttuurinjanoinen ryhmämme olijo lähes perillä Mariiski-teatterilla, kun mustaan turkkiin sonnustautunut mummo liittyi seuraamme. Yritimme ensin suomalaiseen tapaan jättää mummo ilman huomiota, mutta se vaikeutui tämän tarrattua kädestäni. Ryhmämme tarkoituksena oli ylittää tie suojatien kohdalta, mutta mummon mielestä olisi naurettavaa kävellä metriäkään poispäin teatterista. Lyhyillä, mutta pelottavan varmoin askelin mummo lähti johdattamaan hieman huvittunutta, hieman paskat housuissa olevaa suomalaisryhmää nelikaistaisen tien yli. Olin aivan varma, että kädessä roikkuvan kamikaze-mummon ainoa tarkoitus oli ottaa mahdollisimman monta suomalaista mukaan hautaan. Näin jo itseni sukeltamassa Ladan tuulilasista sisään mummo kainalossani. Kissan reflekseistäni ei olisi mitään hyötyä niin kauan kuin olisin kahlittu tähän venäläiseen vanhukseen. Kuolema saa odottaa Ensimmäiset kaksi kaistaa sujuivat helposti, mutta keskellä tietä panokset koveni. Oikealta lähestyvät autot olivat juuri saaneet etenemisluvan vihreän valon muodossa. Hidastin askelta ja toivoin, että mummo ymmärtäisi vihjeeni ja pysähtyisi. Pysähtymien keskelle tietä tuntui paremmalta idealta kuin autojen eteen käveleminen. Hidastaminen ei kuitenkin merkitse venäjäksi samaa kuin suomeksi tai sitten mummo otti elkeeni vittuiluna ja vain nopeutti askeltaan. Yllätyin kanssa matkaajieni solidaarisuudesta, sillä yksikään heistä ei hylännyt minua ja juossut tien toiselle puolelle kuvaamaan loppuani. Suomalaismassa mummolla vahvistettuna jatkoi valumista tien yli. Odotin torvien tööttäämistä ja vihaisia ilmeitä. Mitään tällaista ei kuitenkaan tapahtunut. Autot pysähtyivät ja päästivät kansainvälisen teatteriseurueemme tien yli ilman ongelmia. Jännitys helpotti lopullisesti, kun saimme jalkakäytävän jalkojemme alle. Harašoo ja mummon ote irtoaa. Enää ei hirveästi suomalainen liikenne pelota. Kiitos mummo!