Asko
Logo

Numero 2/2005

JUTUT:

 Minun Aimoni
Lue lisää


 Tekniikoiden tarkastelua
Lue lisää


 Minne hävisivät
Vostokin rahat?
Lue lisää


 Keinonen puhuu
Lue lisää


 Totuus kaikesta
Lue lisää


 KESÄEXTRA:
Pesis 2005
Lue lisää


 KESÄEXTRA:
Romua kaapissa
Lue lisää




 ARKISTO:
 2/2005
 1/2005
 4/2004
 3/2004
 4/2003
 3/2003
 2/2003
 1/2003
 4/2002
 3/2002
 2/2002
 1/2002
 4/2001
 1/2000
 3/1999
 4/1998
 3/1998
 3/1996
 2/1996
 1/1996
 3/1995



Vostok




 

Kuva: Hannu Kivimäki

Minun Aimoni

- juopunut näkökulma

Rykämön ylimmän tittelin tavoitti tänä vuonna yhteensä kuusi vostokia. Seuraavassa kolme pitkää mutta karvasta vaellusta humalahelvettiin.




Kuva: Kaisa Myllylä

Ville Alén

Aimo Rykämö on suoritus, johon vain valiot ovat yltäneet. Kun Teemu ”Kerava” Lehtoranta haastoi minut, en silti epäröinyt hetkeäkään. Tyhmä minä. Ei tässä ole mitään vitun järkeä, tuumin. Itsetuntoni ei kuitenkaan sallinut perääntymistä, Kerava olisi lyötävä.

Siispä laadin taktiikan. Se näytti lupaavalta: humalani nousisi kriisipisteeseen vasta iltakahdeksan maissa. Sen jälkeen riuhtoisin sisulla ja vimmalla ja pitäisin Keravan takanani.

Strategia petti jo kahdelta: Semaforin halpa kalja vei mennessään ja johti yllättävään päihtymisen kierteeseen. Kello viideltä sammuin Tiinan sohvalle.

Yhdeksältä heräsin krapulaan, korkkasin uuden oluen ja aloitin kirin. Kuitit osoittivat, että kolmen tuopin tuntivauhdilla Aimo olisi saavutettavissa. Yhytin Keravan Keskustorilta, jossa tämä koki asiakseen selventää pääni mojovilla litsareilla. Doriksessa poskieni pahoinpitely jatkui, kiitos taas periviholliseni. Tuomas Dahlroos sen sijaan osoitti hellyyttä poskiani kohtaan hyväilemällä niitä kiihkeästi kämmenillään. Pakenin paikalta.

Uskomatonta ja silti totta: nautimme päätoimittajakaksikon kanssa Aimon virallistaneet oluet yhtä aikaa. Päätimme Teemu Hotin kanssa juhlistaa juotua alkoholimäärää juomalla vielä tequilat.

Miksi?



Kuva: Kaisa Myllylä

Jaakko Parkkinen

Aimo Rykämö on titteli, jota pitää lähestyä kunnioittaen. Uskoin, että kokemukseni ja hyvin treenattu elimistöni ottaisi kahdeksan litraa olutta vastaan kiljuen lisää mallaksen mannaa. Vaikeuskerrointa pitäisi siis nostaa. Tyhmänrohkeassa ylpeydessäni varasin itselleni menon, joka vei kokonaisjuoma-ajasta pari tuntia.

Käytännössä minun oli siis juotava mahdollisimman paljon saavuttamatta humalaa ennen kello neljää. Seitsemäksi sovitussa tilaisuudessa olisin sitten selvin päin. Välittämättä vahvistuvasta nousuhumalasta kumosin tuoppeja kuin viikinkien voitonjuhlassa. Viiden aikaan sitten pakotin itseeni Hesburgerin kerrosaterian ja itseni aloittamaan tiukan veden kittaamisen.

Painelin Telakalta ulos vähän jälkeen seitsemän. Olikin melko kova kiire ehättää Kaijakkaan, josta alkoi valtava loppukiri. Matkalla Happy Nightsiin laulelin jo Martti Servoa, matkalla Dorikseen olin alkanut pohtia arkkitehtuurin merkitystä kristillisen kirkon uskottavuuteen. Mutta Aimo tuli, saatana



Kuva: Kaisa Myllylä

Hannu Kivimäki

Aimo Rykämö on koettelemus, joka vetää vertoja 50 kilometrin perinteisen hiihdolle. Alussa vauhti on valtava, keskivaiheilla alkaa lipsua ja lopussa oksettaa niin perkeleesti.

Harkkarista aloittaneet muut rykämöläiset oli saatava kiinni. Päätin ottaa kotona kaksi, Passionissa kolmannen, pihalla neljännen ja Semaforissa vielä kolme lisää. Vielä yksi Mixeissä ja olin jo tasoissa muiden kanssa.

Aisaparini Teemu ”Maltti on valttia” Hotti oli valinnut taktiikan, johon sisältyi pari lämmintä ateriaa ja paljon vettä. Pysyin yltiörationaalisen Teemun perässä jonkin aikaa: aterioin Hesessä ja join kahvit. Kun olin päässyt kaljan juonnissa vauhtiin, aloin halveksia moista nynnyilyä.

Rusty Angelin jälkeen ote rupesi lipsumaan. Vedin pari kaljaa liian nopeasti, ja Artturissa juomavalmentajani Ville ”Kännit vitun nopeasti” Juutilainen sekä Senni ”Ei-kännissä eikä-vostok” Turunen juottivat minulle vettä tuoppikaupalla. Vesilinja ei kestänyt kauan, sillä Aimon ensimmäinen iso kulahti kurkusta alas jo kello 23.00 Montussa. Tämän jälkeen filmi alkoi pätkiä.

Havahduin kerran Doriksessa. Seisoin naisten vessassa, ja Heini ”Maxinainen” Maksimainen ihmetteli oven suussa, mitä oikein tein siellä. En osannut vastata kysymykseen.

Aimon viimeinen olut kulahti kurkusta alas kaksi tuntia etuajassa. Sen jälkeen voin pahoin. Useaan otteeseen.