Gonzo - Journalismin terävin kärki

Asko

Numero 2/2005

JUTUT:

Tekniikoiden tarkastelua

Minne hävisivät
Vostokin rahat?

Totuus kaikesta

KESÄEXTRA:
Pesis 2005

KESÄEXTRA:
Romua kaapissa

ARKISTO:
2/2005
1/2005
4/2004
3/2004
4/2003
3/2003
2/2003
1/2003
4/2002
3/2002
2/2002
1/2002
4/2001
1/2000
3/1999
4/1998
3/1998
3/1996
2/1996
1/1996
3/1995

Vostok

Keinonen puhuu Teemu Hotti Vuosina 1996-1997 Mikko Keinonen toimi Vostokin puheenjohtajana, Gonzon päätoimittajana, edarin jäsenenä ja luoja ties minä. Mikko kertoo mitä noina vuosina Vostokin kassalle tapahtui. Vuonna 1996 Vostokin tilintarkastaja antoi huomautuksen Gonzon myyntitulojen tilittämisestä. – Syynä oli, että kirjanpidon mukaan Gonzo oli tuottanut vuonna 1996 noin 900 markkaa tappiota, mikä epäilytti tilintarkastajia suuresti. Totuus olikin, että tuotto oli ollut suurempi. Syynä tuohon skandaaliin oli puutteellinen kirjanpito, ja syyllinen olin minä. – Kuvio oli yksinkertainen: Gonzoa myytiin paitsi virallisesti tiettyinä aikoina auki olevilta myyntitiskeillä, myös kädestä käteen virka- tai vuorokaudenaikaan katsomatta. Tuon myynnin tuotto kulki taskussani, mistä päätyi lasipurkkiin kirjoituspöydälleni. – Purkin sisältöön koskin vain silloin, kun sitä vietiin pankkiin tai rahaa tarvittiin Vostokin yleisiin menoihin. Niitä olikin paljon, koska toimintaakin oli harva se viikko. Suuri osa Gonzon myyntituloista ei koskaan ehtinyt käväistä kirjanpidossa Gonzo-momentin alla, mikä johti siihen, että Gonzo näytti tuottavan tappiota, vaikka painokset myytiin loppuun. – Tilintarkastajan huomautus oli katkera todiste siitä, että hyvä veli -akselit syövät lopulta lapsensa. – Huomauttanut tilintarkastaja nimittäin oli minua edeltänyt puheenjohtaja Timo-Erkki Varpainen, ja hänen puheenjohtajuutensa oli ollut seurausta periklassisesta kabinettipolitiikasta. Vuonna 1995 sekä Timo-Erkki että minä olimme salaa kiinnostuneita tittelistä, ja jaoimme vallan keskenämme Atalpan saunassa. Sovimme, että Timo-Erkistä tulee puheenjohtaja kaudeksi 1995- 1996, ja minä jatkan hommassa seuraavana vuonna. Näin kävi, ja tuo kaksivuotiskausi olisi piirtynyt Vostokin historiaan perin kunniakkaana, ellei Timo-Erkki olisi kaivanut sisältään pientä ekonomia. Kymmenen vuotta sitten viinaa kannettiin illanviettoihin suuria määriä. – Vuonna 1994 Vostok oli käytännössä pystyynkuollut järjestö. Kun toimintaa ei ollut ja rahaa tuli jäsenmaksuista ja toiminta- avustuksista, rahaa saattoi jäädä jopa ryyppäämiseen. 1995 seurasimme Suomen tietä maailmanmestariksi silloisen puheenjohtajan kotona, mutta en muista nähneeni siellä 1500 markan edestä olutta. – Ehkä se oli juotu, tai sitten sillä tehtiin bisnestä, mutta koska sellainen on laitonta ilman asiaankuuluvaa lupaa, väitän, että kaikki Vostokin ostamat alkoholijuomat jaettiin köyhille ja yli jääneet juotettiin Sorsapuiston sorsille. – Teekkareilla oli tuohon aikaan käytäntö, että järjestetään arpajaisia, joissa arpa maksaa olutpullon verran ja jokaisella arvalla voittaa pullon olutta. En muista, tehtiinkö noin meillä vai toimimmeko avoimen laittomasti.