Gonzo - Journalismin terävin kärki

Numero 2/2005

JUTUT:

Minun Aimoni

Tekniikoiden tarkastelua

Minne hävisivät
Vostokin rahat?

Keinonen puhuu

Totuus kaikesta

KESÄEXTRA:
Pesis 2005

KESÄEXTRA:
Romua kaapissa

ARKISTO:
2/2005
1/2005
4/2004
3/2004
4/2003
3/2003
2/2003
1/2003
4/2002
3/2002
2/2002
1/2002
4/2001
1/2000
3/1999
4/1998
3/1998
3/1996
2/1996
1/1996
3/1995

Arses Gargos turvajoukkoineen: vasemmalta alkaen Harbik, Ursus, Döre ja Mikko Keinonen.

Entisten päätoimittajien viesti avaruudesta:

Totuus kaikesta

Oletteko koskaan ihmetelleet, mikä täällä on oikein vialla? Kumma tuuli käy nurkissa, ja opintorekisteri junnaa kuukausia jäljessä. Näilläkin asioilla on yhteys, jonka ei koskaan pitänyt paljastua. Onneton sattuma johti kuitenkin siihen, että Gonzon päätoimittajat saivat päälleen kirouksen, jota heille ei ollut tarkoitettu.

Yöllä harkkari on erilainen. Salaisuudet ovat lähempänä kuin päiväsaikaan. Kaikki alkoi kauan, kauan sitten. Yliopistoa ei ollut, harkkarin paikalla oli landornaanien, Siriusta asuttaneen humanoidirodun tukikohta. Sitten tulivat sosialistit, valloittivat tukikohdan ja rakensivat paikalle tiedotusopin laitoksen. Henkimaailman olennot joutuivat väistymään paikalta, mutta he janosivat kostoa.

Tämä viesti tulee ulkoavaruudesta. Viimeisillä ihmisyyden rippeillä me Gonzon entiset päätoimittajat saimme tämän viestin kokoon, ja vaikka meidän aivopestyt mielemme taistelevat vastaan, me lähetämme sen julkaistavaksi. Varoittaaksemme. Kertoaksemme, mitä harkkarissa todella tapahtuu.

Pär Landor katosi tuosta vain. Kunelius lähti Amerikkaan. Kakkokin lomaili, ja mihin hävisi Kameratonttu? Oletteko ikinä miettineet, miksi Jussi Tuulensuun silmät liikkuvat luonnottomasti? Minkä vuoksi Janne Laakkonen käyttää Quarkia ajatuksen voimalla? Miten Keinonen voi osata kaiken? Minkä vuoksi Gonzon vanhat päätoimittajat käyttäytyvät kuin järkensä menettäneet?

Siksi, ettei kaikki ole sitä, miltä se näyttää.

Arses Gargos, landornaanien johtaja kolmannessa polvessa punoi kostoa sosialisteille. Gargogsen saavutettua kunnioitettavan 8 000 valovuoden iän universumin ylin johtaja, Saga Vistas tarjosi Gargokselle mahdollisuutta ottaa itselleen ihmisrodun muodon.

Gargos tarttui tarjoukseen ja saapui maan päälle. Me tunnemme hänet nimellä Aarno Kakko. Gargos oli kuitenkin tunnettu lähes maanisesta kostonhimostaan, ja Vistas sen sijaan piti harkkarin kaappaamista niin tärkeänä, että loppujen lopuksi hän lähti itse tarkkailemaan Gargoksen edistymistä. Hän naamioitui Sakari Viistan jäyhän mutta omaperäisen hahmon taakse.

Kakko kätyreineen oli päättänyt syrjäyttää tiedotusopin kommarit. Kopissaan hän valjasti landornaanien uusimman teknologian ilkeisiin tarkoitusperiinsä, ja päivä toisensa jälkeen valmisti yliopiston kuukausipalkan turvin hirvittävää salaista asettaan. Sen yksityiskohtainen kertominen ilman laajaa teknistä taustoitusta on mahdotonta, mutta tiivistettynä salaisen aseen oli tarkoitus aktivoitua Quark-taitto-ohjelmassa. Lukuisia ohjelmallisia koeajoja varten Kakko asensi laatikoiden betaversioita testausta varten harkkarin tietokoneisiin. Laitosneuvostossa Kakko valehteli, että nämä laatikot olivat Quarkin kopionestolaitteita.

Tarkoitus oli asentaa valmis laite Kaarle Nordenstrengin tietokoneeseen. Valitettavasti kohtalo kuitenkin astui väliin, kun Gonzon päätoimittajana toiminut Mikko Keinonen löysi yhdestä harkkarin Quarkista ylimääräisen, varsin oudon valikon. Keinonen tutustui valikkoon, minkä seurauksena laitteen betaversio aktivoitui. Kirous siirtyikin Keinoseen ja N-asemalle.

Kirouksella oli arvaamattomat vaikutukset. Keinonen ja hänen seuraajansa kerta toisensa jälkeen joutuivat aina Gonzo-kauden päätyttyä taittoluokan pöydän kohdalla sijainneen tähtiportin kautta Siriukselle Gargosin palveluskansaksi. Tilalle lähetettiin uusinta humanoidien tekniikkaa, entisten ihmisten heijastumat, jotka näyttävät ja tuntuvat kyllä ihan oikeilta, mutta eivät todellisuudessa ole edes olemassa. Heitä ohjaillaan Siriukselta käsin. Tuulensuun silmänliikkeet aiheuttaa bugi ohjauslaitteistossa, ja Laakkonen taas on kytketty pysyvästi kaikkiin maapallon Quarkeihin, sillä hänen tehtävänsä on tarkkailla, taitetaanko niillä kommunistien julkaisuja. Eikä Mia Ylönen ole tosiaankaan Irlannissa.

Kakko eli Gargos itse yritti peruuttaa kirousta h u o m a t - tuaan, että Quarkin koululaitoslisenssi salli vain yhden kirouksen kerrallaan. Kommareita ei voisi kirota, ennen kuin tämä kirous olisi kumottu.

Yritys jäi kuitenkin yritykseksi. Vuodesta toiseen Kakko yritti keksiä keinoja kirouksen poistamiseksi. Tuloksetta. Päätoimittaja toisensa jälkeen joutui Siriukselle, ja Nordenstreng sai punoa rauhassa juoniaan.

Vaan pelastuksen keksi Vistas itse. Ratkaisu oli Adobe InDesign. Yhteistuumin Kakko ja Viista asensivat harkkarin koneisiin tämän galaktisen jumalaisen ohjelman. Pienen mietintätuokion jälkeen Kakko päätti houkutella senhetkiset Gonzon päätoimittajat ansaan.

Gonzo pitäisi siirtää InDesigniin.

Tarkkaavaiset Rykämö-kävijät pystyivät toissa keväänä näkemään pienen hetken Jussin todellisesta olemuksesta.

Samaan aikaan galaksipoliisi Pär Landor oli muutaman vuoden verotarkistusvierailunsa lopputuloksena lähtenyt ja vienyt Kakolta tuhkatkin pesästä, kun tämä oli huijannut verotietonsa intergalaktiaaniselle hallitukselle. Tästä syystä Kakko joutui keskittämään energiaansa terninmaitokapselien myymiseen.

Kakko uskoi itseensä, mutta moni näki, että asiat eivät menisi hyvin. Kameratonttu, Gargoksen luottoapulainen tajusi paeta.

Ja syytä olikin. Ongelmat alkoivat Siriuksen pääpostista. Kakko oli lähtenyt noutamaan sieltä pakettia, joka sisälsi InDesignin viimeiset lisäosat. Pääpostissa oli ruuhkaa, ja toimitus viivästyi, ja pahaksi onneksi Gonzon päätoimittajat ystävineen saivat samaan aikaan idean taittaa lehteä h a r k k a r i s s a yön yli.

Kaaos oli valmis, kun Kakko oli e d e l l e e n poissa, ja Kalle, Hanna, Heikki ja Teemu valmistautuivat v i e t t ä m ä ä n yön Gonzon parissa. Taittoluokan koneet olivat auki melkein kaikki, jokaiseen oli avattu myös InDesign, ja valot alkoivat hiljalleen sammua yliopistolta. Ihmiset lähtivät pois, tavallisen maailman melu rauhoittui, ja yliluonnollinen tuli lähemmäksi pintaa.

Ainoa epäonnisesta nelikosta, joka tiesi tilanteesta, oli Teemu Kammonen, Gonzon edellinen päätoimittaja. Ensin landornaanit suunnittelivat, että hänen hahmonsa voisi suorittaa murhan. X-boxin välityksellä tehdyn aktivoinnin jälkeen huomattiin kuitenkin, että lähinnä pelikonsoleiden kanssa yhteensopivaa Kammosta ei voinut käyttää kunnolla ympäristössä, joka suorastaan värähteli pc-energiaa. Teemu passitettiin pakoon Adoben CS:ää ja alkavaa katastrofia.

Kakon hätäisesti ja keskeneräisesti tekemä, buginen lisäkoodi aktivoitui, kun Heikki luki elefanttivitsejä InDesign samalla auki. Universumien välinen silta aukeni kaikkien taittokoneiden kautta, ja tähtiportti repesi auki tavalla, jota se ei ollut aiemmin tehnyt. Kalle ja Hanna eivät ehtineet tehdä mitään, kun heidän mielensä räjähtivät pitkin universumia. Heikki ehti juosta karkuun, mutta hänen mielensä järkkyi pahasti.

Kirous hävisi. Kallen ja Hannan fyysiset ruumiit jäivät harhailemaan järjettöminä maan päälle. Heikin mieli oli niin pahasti järkkynyt, että hän joutui keskeyttämään opiskelut. Hän ei pystynyt enää olemaan yliopistolla muutamaa tuntia pitempään kerralla. Kakko kiirehti takaisin harkkariin helpottuneena.

Teemu Hotti ja Hannu Kivimäki ovat siis ensimmäiset päätoimittajat sitten Keinosen, joita karmea kohtalo ei odota taittopöydällä päätoimittajakauden lopussa. Vaan nyt kun Gonzon päätoimittajat eivät enää viivytä landornaanien hyökkäystä, Kakko valmistautuu panemaan sen täytäntöön täysimittaisena. Hyökkäys tulee yllättämään uusien pohjapiirrosten ja remonttisuunnitelmiensa kanssa perseilevän laitosneuvoston täydellisesti ja totaalisesti. Harkkarin alla muhii valtava, salaperäinen ase, ja InDesign on taas kunnossa, hirvittävämpänä kuin koskaan.

Jonain päivänä Kakko ja Viista niittaavat laitoksen kekkulit ja muut landornaanien arkkiviholliset yhdellä crtl+alt+shift+X-painalluksella. Ja kun Hujanen hyppää ulos työhuoneensa ikkunasta ja Norde yrittää laukata karkuun kesken karjaluennon, yliopisto on kuin taikaiskusta täynnä Gonzon ikivanhoja, yliluonnollisen voimakkaita päätoimittajia, jotka tulta syöksien ottavat karkurit kiinni ja laittavat heidät maksamaan sosialismistaan oikein kunnolla.

Uskokaa siis meitä. Paetkaa kun vielä voitte. Ja varokaa, jos näette meidät jossain kaduilla. Emme ole sitä, miltä näytämme. Heijastuksemme eivät tunne sääliä, eivät armoa, eivätkä tule oluesta oikeasti humalaan. Älkää uskoko niitä.

Älkääkä koskaan, koskaan kysykö Kakolta, mitä tapahtuu, jos koneen takaa nyppää sen ihme pömpelin pois.