|
Numero 3/2006
JUTUT:
Perhejuhla riistäytyi käsistä
Melko lyhyt katsaus
Vostokin Dynamon
tämänsyksyisiin otteisiin
yliopiston jalkapallosarjassa
Märkä yö yhdessä
ARKISTO:
2/2005
1/2005
4/2004
3/2004
4/2003
3/2003
2/2003
1/2003
4/2002
3/2002
2/2002
1/2002
4/2001
1/2000
3/1999
4/1998
3/1998
3/1996
2/1996
1/1996
3/1995
|
Melko lyhyt katsaus
Vostokin Dynamon
tämänsyksyisiin otteisiin yliopiston jalkapallosarjassa
Heikki Sinisalo
- Huomenna piste ja ollaan varmasti jatkossa... mutta kyllä tämä vielä itkuksi muuttuu, visioi Lauri
"Luottopakki" Jaakkola Vostokin Dynamon TOISEN PERÄKKÄISEN VOITON jälkeen.
Ja oikeassahan se oli.
Siis herranen aika sentään, minä en ollut KOSKAAN voittanut yhtäkään ulkosarjojen
ottelua Dynamon paidassa. Ja minä olen sentään aika vanha, paitsi
että Jari ”Alavartalo” Väliverronen on paljon vanhempi.
Joka tapauksessa Dynamon tämänsyksyinen suoritus, kuusi pistettä neljästä
pelistä, hakee vertaistaan, vaikka lohkon neljännessä sijassa ei paljon
hurraamista olisikaan. Ja eihän siinä ole.
Minun, Joonas "Jyrä" Partasen ja Jaakko "Mursu" Parkkisen muodostama
valmennuskolmikko yritti kaikkensa, jotta Dynamon iloiseen, hyökkäävään
jalkapalloon saataisiin edes muutama taktinen lyömäase. Väittäisinpä,
että onnistuimme tehtävässämme, vaikka jotkut potentiaaliset
maalitykit eivät edes uskaltautuneet peleihin, koska luulivat meidän olevan
liian ammattimaisella asenteella liikenteessä.
No hei haloo. Haluan kiittää Ville "Jalkapohjat
edellä" Kumpua, joka palautti minut maan pinnalle nauramalla ivallisesti
kaikelle, mitä sanoin.
Huono alku, hyvä jatko
Ensimmäiseen peliin saapui käsittämättömät 21 vostokkia, mikä ei kuitenkaan riittänyt kahdeksan regiolaisen
tiukan aluepuolustuksen murtamiseen. Painostimme vihollisen tekemään
yhden oman maalin, mutta peli menetettiin viimeistään siinä vaiheessa,
kun tuomari vilautti Joonakselle punaista korttia. Aika jännää muuten,
että se oli tuonut punaisen kortin yliopistosarjan peliin!
|
Fuksejakin oli paikalla melkein kentällisen verran, ja hyvinhän nuo
nuoruutensa innolla Sorsapuiston soralla säntäilivätkin. Mutta siihenpä se
into sitten loppuikin, sillä seuraavaan peliin ilmestyi vain krapulainen Heli
"Ketä te ootte?" Blåfield. Ja seuraaviin ei sitäkään.
Toisessa pelissä vain kymmenhenkinen Dynamo ryöpytti Luupin
kaavoihinsa kangistuneita tilastonikkareita hurjassa taistelussa 2 - 1.
Molemmat Dynamon maalit teki Tuomas "Hikivoimala" Dahlroos,
joka juoksi Luupin yksinään kumoon. Me muut keskityimme
upeaan joukkuepuolustukseen, jossa Lauri otti johtajan
roolin. Tässä vaiheessa näytti, että lisää hyvää olisi luvassa.
Mutta silloin...
|
|
Kaikkien aikojen
katastrofi
Tiistaina 26. syyskuuta meillä piti olla peli. Ei ollut. Se oli peruttu. Tiedonkulun
tökittyä ankarasti kymmenkunta dynamolaista oli kuitenkin kokoontunut
Sorsapuistoon tervehenkisellä teurastusmielellä.
Päätimmekin höntsäillä keskenämme, ja kello 15.20 taivas synkkeni. Ja
sitten tapahtui jotain kamalaa. Joukkueen paras pelaaja eli minä
satutti sen terveemmänkin jalkansa heitettyään kunnon voltin Tuomaksen
selän yli pääpelitilanteessa. Dynamo joutui lähtemään kahteen
jäljellä olevaan peliin ilman suurinta tähteään.
|
Käsimätön nousu haudan takaa
Mutta hittojakos siinä, vain päivää myöhemmin punakone nujersi
lääkiksen AK:n yksi?nolla. Kaksi voittoa peräkkäin! Tuomas teki
taas maalin, Jari loisti veräjänsuulla kuin Siriuksen pienoismalli, Amma
"Punaista paidan alla" Naakka hämmensi kulmauksissa, ja Villen ja
Hannu "Lucio" Kivimäen uhkarohkeat liukutaklaukset veivät viholliselta
viimeisetkin mehut. Taktiikkamme toimi kuin unelma!
Erikoistilannepelaamisemme ei tosin oikein vakuuttanut, ja ennen neljättä
ja viimeistä ottelua hioimmekin kulmapotkukuviot kuntoon. 0 ? 7-tilanteessa
pääsimme sitten lopulta kokeilemaan osaamistamme käytännössä
ja saimme aikaan upean ohilaukauksen. Siitä pelistä ei kannattane
enempää kertoa.
Eikä mistään muustakaan. Hyvä kausi, kiitos vaan pojat ja tytöt.
Hyvä hyvä.
|
| |
|
| | |
