|
Numero 4/2007
JUTUT:
Kuka taluttaa ja ketä
Rasva, suola ja vodka – venäläisen ruokakulttuurin kolminaisuus
Ryssä mun pallini söi – tarina Vostokin Dynamosta euro-kentällä
Opiskelijat puhuvat
ARKISTO:
2/2007
4/2006
3/2006
2/2005
1/2005
4/2004
3/2004
4/2003
3/2003
2/2003
1/2003
4/2002
3/2002
2/2002
1/2002
4/2001
1/2000
3/1999
4/1998
3/1998
3/1996
2/1996
1/1996
3/1995
|
 |
|
Ryssä mun pallini söi – tarina Vostokin Dynamosta euro-kentällä
Teksti: Jaakko ”Zambrotta” Parkkinen
Matkalla Baltika-stadionille joukkuettamme pehmennettiin alkeellisella englannin taidolla. Viitottuaan kumman laidan puolustajaa pelaa, vastustaja paljasti pelillisen näkemyksensä.
”I crush.”
Juostessamme ulos parakista jäiselle tekonurmelle tunsimme venäläisen lämmön. Ja kannatuksen.
”Suomalaiset ovat maassa ja me poljemme heitä!”
”Ne pelkäävät meitä!”
Ossi, joka oli opiskellut neljä vuotta Pietarin journalismin tiedekunnassa summasi omat tunteensa myös melko tiiviisti.
”Vittu, mä haluan vaan ajella noita kusipäitä.”
Venäläiset olivat valmistautuneet peliin yhtenäisillä peliasuilla ja jalkapallokengillä. Suomalaiset vaatehdittiin oransseihin liiveihin. Futiskenkiä lainattiin vastustajalta, samoin šortseja. Yleisössä muotia oli harteille elegantisti kiedottu Venäjän federaation lippu.
Peli alkoi mukavasti. Jaksettiin juosta ja saatiin kulmia. Kenttä oli sen verran liukas, että kaikki liikkeet piti ennakoida viisi minuuttia etukäteen. Jyväskyläläinen Juha, joka oli vitun kova, sooloili meille maalin ja kaikki tunsivat voiton jäätyneissä sormenpäissään. Lippuun kietoutunut venäläinen oli eri mieltä.
Kaveri skitsahti viimeistään siinä vaiheessa, kun Laurit Jaakkola ja Silvander yrittivät tehdä läpiajoon karanneesta venäläisestä nakin hodariin. Hyvä yritys, mutta pallo vaan meni omiin. Ensimmäisen puoliajan lopulla olivat kaventaneet jo kerran, joten peli oli tässä vaiheessa 2-1. Niin sitten se kaveri, joka oli kietoutunut Venäjän lippuun, niin se otti soihdun ja alkoi suuren maailman meininki.
Lopulta peli päättyi 3-1. Venäläisten vapari upposi vain sen takia, että liukas alusta teki tepposet maalissa levyašinmaisesti torjuneelle Laurille. Me suomalaiset katkeroiduimme ja lopettelimme homman menettelemällä palloja hyökkäyspäässä ja turhautumalla.
”Hää hää”, huuteli lippuun kietoutunut kaveri pelin jälkeen. Teki mieli vetää turpaan.
 |
|
 |
|
|
| |
|
| | |
