|
Numero 4/2007
JUTUT:
Kuka taluttaa ja ketä
Rasva, suola ja vodka – venäläisen ruokakulttuurin kolminaisuus
Ryssä mun pallini söi – tarina Vostokin Dynamosta euro-kentällä
Opsikelijat puhuvat
ARKISTO:
2/2007
4/2006
3/2006
2/2005
1/2005
4/2004
3/2004
4/2003
3/2003
2/2003
1/2003
4/2002
3/2002
2/2002
1/2002
4/2001
1/2000
3/1999
4/1998
3/1998
3/1996
2/1996
1/1996
3/1995
|
 |
|
Opiskelijat puhuvat
4. luento
Käytännön opiskelu
Teksti: Juhani Karila
Perustuu Tampereen yliopiston kriitikot puhuvat -formaattiin. Litteroitu humalassa.
Minua pyydettiin puhumaan teille siitä, miten minusta tuli opiskelija ja mitä opiskelijalta vaaditaan. En yleensä luennoi, sillä olen huono siinä: heitän sisäpiiriläppää, mutisen epäselvästi tai puhun aiheen ohi.
Suostuin tähän vain siksi, että saan päteä ja syödä ilmaisia keksejä. Lisäksi tunnen tilaisuuden järjestäneen Jaakko Parkkisen oksennuskohtaisesti. Heh heh.
Tämä oli ensimmäinen huono huuli. Niitä tulee vielä muutama.
Sanon heti alkuunsa, ettei kannata ryhtyä opiskelijaksi. Se ei ole kunnon ammatti, eikä siitä saa rahaa. Tässä menettää vain yöunensa. Uskokaa minua. Ennustakaa vaikka säätä tai jotain.
Opiskelijoita ei kouluteta missään. Opiskelijaksi ryhdytään harvoin asenteella: minusta tulee isona opiskelija! Sitä vain päätyy tähän hommaan. Sattuu käymään pääsykokeessa, pääsee sisään, juo viinaa, vittuilee yliopiston henkilökunnalle. Mitään tätä ei opita kirjoista. Kukaan ei pysty kiskomaan neljää Aimoa viikossa ilman ankaraa harjoittelua.
Habermas perseeseen
Opiskelen aika paljon, noin 60 kertaa vuodessa. Myönnän, että se on paljon. Ja aina on kiire! On tavallista, että illalla ryyppään ja mietin opiskelua ja sitten minulla on vain aamupäivä aikaa itse opiskeluun. Deadline on iltapäivällä, ja professori vihaa myöhästelyä. Joskus auttaa kiristys, joskus pitää vain pusertaa se essee kasaan ja varoa, ettei yrppää printin päälle.
Tietysti minä saan palautetta. Tuntiopettajilta, baarimikoilta, sisään- ja ulosheittäjiltä, poliisilta. Mutta kyse on asenteesta. Opintorekisteriin voi aina hakkeroida ja järjestyshäiriösakon kääntöpuolelle voi kirjoittaa Alkon ostoslistan.
Se riippuu monesta tekijästä, mitä opiskelee. Joskus lehtori sanoo, että referoi Habermas huomiseksi, joskus minä ehdotan, että lehtori työntää Habermasin perseeseensä ja menen alepupiin ottamaan kuppia. Se vaihtelee. Pääasia, että koko ajan on pientä vipinää ja opintorekisteriin kilahtaa pisteitä.
Hei, pieni vinkki, jos tulette alalle: siinä opintorekisterissä on suoritetun kurssin jälkeen pari saraketta, joista teidän pitää seurata sitä ensimmäistä. Se kertoo opintopisteet. Seuraava soiro on aina täynnä ykkösiä, siitä ei kannata välittää. Se on joku hallinnollis-tekninen juttu.
Minulta kysytään usein, luonko opiskelullani kännäyskulttia. Monet kollegat vaihtavat viinamerkkiä kuin vostokki petikumppania, mutta juon itse ainoastaan pakkasnestettä. Sitä saa autosta. Se pistää parhaiten pöntön sekaisin.
Tietenkin pitää näyttää esimerkkiä. En jää hengailemaan kirjastoon, vaan menen baariin tai osoittamaan mieltä jostain. Moni ei tajua, että opiskelijat ovat kansalaisyhteiskunnan kivijalka.
Me olemme tulevaisuuden moniongelmaisia. Me ruuhkautamme putkat ja kansoitamme puistonpenkit. Meidän tehtävämme on kuolla viinaan aiemmin kuin menneet sukupolvet.
Osaan nostaa tyhjiä pahvilaatikoita
Puhutaan, että opiskelu katoaa kokonaan. Tämä ei pidä paikkaansa. Luulen, että se muuttaa vain muotoaan. Tenuttaminen aloitetaan aiemmin, lähdeviittaukset unohdetaan ja lehtoreille näytetään osaamisen sijasta keskisormea. Muutos on väistämätön. Meidän opiskelijoiden täytyy vain mukautua alkoholipolitiikkaan. Kukaan ei maista viikon seisoneesta tuopista. Tai pakkasnestesäiliöstä. Heh heh.
Kuulee usein, että olemme opiskelijoita siksi, koska emme hallitse mitään oikeaa ammattia, kuten autonasennusta, metsänraivausta tai putkitöitä. Se on myytti. Minä osaan esimerkiksi nostaa tyhjiä pahvilaatikoita. Yksi kaverini vaihtaa kaikki asuntonsa sulakkeet.
Minulla on kolme periaatetta, joiden mukaan opiskelen. Ne ovat konteksti, affektiivisuus ja monitekijyys. Konteksti on näistä tärkein. En tiedä, mitä sana tarkoittaa, mutta se kuulostaa hienolta ja on siksi tärkeä. Monitekijyydestä sen verran, että kun lähdetään ottamaan kunnolla snifferiä, niin pitää mennä porukalla. Jos vetää yksin, sammuu kuitenkin hankeen tai jonnekin ihme Hervantaan.
Affektiivisuus on tärkeää siksi, ettei tule paha mieli.
Sitten kysymyksiä. Mutta älkää kysykö liian paljon, minun pitää käydä seiskalta tekemässä kakka Nordengstrengin pihalle.
|
| |
|
| | |
